Ihminen syntyy hyväksi. Hän osaa erottaa jo alle vuoden ikäisenä hyvän ja pahan toisistaan. Ihminen ei siis lähtökohtaisesti ole paha, eikä halua toiselle ihmiselle pahaa. Tämä malli opitaan elämän varrella.
Arkisella tasolla yleisesti ajatellaan, että väkivalta on pahasta. Hyvinä asioina pidetään lähimmäisenrakkautta ja lähimmäisistä, naapureista ja muista kanssaihmisistä huolehtimista.
Valitettavasti valtion tasolla tämä asetelma muuttuu päälaelleen.
Lähtöasetelma on jo sellainen, että naapurimaa tai joku muu tulee tekemään meille pahaa ja on potentiaalinen vihollinen/uhka. Meillä pidetään armeijaa valtioissa pakollisena. Armeijaa ihannoidaan ja pidetään kunnia-asiana, että voidaan palvella omaa maataan aseisiin tarttumalla.
Samaan aikaan paheksutaan henkilöitä, jotka eivät halua osallistua aseelliseen palvelukseen, pahimmassa tapauksessa tästä jopa rangaistaan vankeustuomiolla.
Jos me halutaan maailmaan rauhaa, on löydettävä valtion tason ajatteluun uusia näkökulmia. Meidän on pystyttävä katsomaan asioita laajemmin kuin vain tuijottamalla omaan napaan ja siihen kohdistuviin kuviteltuihin uhkiin. Meidän pitää pystyä luottamaan siihen, että kaikki pitävät sovituista asioista kiinni, pystyvät rauhaan ja yhteiseloon.
Meidän on alettava ajamaan aseistariisuntaa ympäri maailmaa ja määrätietoisesti. Luottamus pitää ansaita, mutta luottamusta voi myös tarjota.