Yön pikku tunteina kännykkää selatessani pohdin tulevaa vaalipaneelia, johon minut on kutsuttu. Paneelin järjestää Pohjoisen kulttuurin puolesta ja aiheena on taide ja kulttuuri pohjoisessa. Vieraana on mm. ministeri Mari-Leena Talvitie. Mietin, mitä sanon ministerille, ja osaanko edes sanoa mitään. Sitten ruutuun pamahtaa viesti, missä on taulukko tulevista kulttuurialan leikkauksista Framen Juha Huuskosen kokoamana. Lista on hirveää luettavaa.
Taide- ja kulttuuriala ei ole kunnolla edes toipunut korona-ajan kurituksesta, kun nykyinen hallituskokoonpano on leikannut merkittäviä summia alan ammattilaisilta. Nyt on tulossa valtavat lisäleikkaukset niin tälle, kuin tuleville vuosille. Leikkausten kohteena on suuri joukko merkittäviä alan valtakunnallisia toimijoita ja heidän kautta myös alan tekijöitä. Summat voi tuntua pieniltä sellaisille, jotka eivät tunne kenttää, mutta alalle nämä leikkauset ovat suuria ja prosentuaalisesti merkittäviä. Myös Oulussa on jo koettu leikkausten vaikutuksia useiden toimijoiden menettäessä avustuksensa.
Tuore kulttuuriministeri Talvitie luultavasti ottaa jo kaikille korvamadoksi tulleen levyn Kokoomuksen levyhyllyltä ja alkaa pyörittämään jargonia isosta kuvasta, velkaantumisesta, pakosta ja kaikkien osallistumisesta. Kertoo siitä, kuinka taide ja kulttuuri on kuitenkin merkityksellistä ja se on sitä erityisesti hänen kotikaupungissaan. Ollaanhan me Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026.
Taide ja kulttuuri tuo suoraan ja välillisesti Ouluun noin 300 miljoonaa euroa vuosittain (Jyväskylän yliopisto laskenut Oulun kaupungille vuoden 2021 kulttuurin suorat ja välilliset tulot). Kun taiteen ja kulttuurin kentältä leikataan näin rajusti, myös tämä rahavirta tippuu. Tarkoittaa siis käytännössä, että tulot tippuvat enemmän kuin säästöä syntyy.
Talvitieltä tullaan luultavasti kuulemaan kauniita sanoja taiteen ja kulttuurin puolesta, kuten koko Kokoomusporukalta. Todellisuus kuitenkin on, että he eivät tule taidetta ja kulttuuria suojelemaan. Puolueen edustajat tulevat heiluttamaan myös Oulun valtuustossa valtavia saksia, joiden tuloksena Oulun tarina kulttuurikaupunkina loppuu vuoteen 2026.
Onneksi hallituksen toimet pystytään Oulussa torppaamaan. Kaupunki pystyy paikkaamaan nämä leikkaukset, mutta se vaatii valtuustoon päättäjiä, jotka ovat aidosti, ei vain juhlapuheissa, taiteen ja kulttuurin tekijöiden puolella. Oululla on kaikki mahdollisuudet jatkaa elävänä ja rikkaana kulttuurikaupunkina myös 2027 ja siitä eteenpäin. Tämä vaatii kuitenkin leikkaajien äänestämistä ulos valtuustosta.
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Vantaalla 15.3. puheenjohtaja Minja Koskela piti loistavan puheen siitä, miten on kyllästynyt puolustamaan taidetta sen työllistävällä vaikutuksella ja vetovoimatekijöillä, mitkä ovat kiistattomia. Mutta samalla unohdetaan itse taiteen merkitys. Kokemuksien ja elämyksien luojana. Taiteen arvo taiteena katoaa.
Taiteen arvo pystytään mittaamaan myös rahana, mutta henkisenä pääomana arvo on korvaamaton. Joten näpit irti taiteesta ministeri Talvitie.
Nyt en enää malta odottaa paneelia.