Oulun tavoitteena on olla hiilineutraali kunta vuonna 2040. Tätä tavoitetta varten tulee aloittaa runsaasti erilaisia toimia päästöjen vähentämiseksi. Vuonna 2018 jopa 34 prosenttia Oulun kuluttajien päästöistä koitui liikenteestä. Toimiva joukkoliikenne on osa hiilineutraalia tulevaisuutta, jonka kehittämiseen pitää alkaa pikimiten, jotta tavoitteisiin päästään.
No, millainen olisi ihanteellinen joukkoliikenne Oulun seudulla?
Miten olisi raideliikenne väleillä Yli-Ii – Ii – Martinniemi – Haukipudas – Kello – Oulu. Toinen raidereitti voisi mennä lentoasemalta keskustan kautta Linnanmaalle, Teknopolikseen, sieltä Jääliin ja Kiimingin kautta aina Ylikiiminkiin saakka. Kolmas linja voisi olla Utajärvi – Muhos – Pikkarala – Madekoski – Oulu. Limingasta voidaan tehdä lähikuntien yhtymäpaikka, josta pääsee kätevästi Ouluun. Raidereittien täydentämiseksi poikittaisliikenne asemien välillä hoidetaan bussiverkostolla – näin verkosto toimii kattavasti kaikkia eri kulkusuuntia käyttäviä.
Joukkoliikenteen lippuhinnat olisivat niin halvat, että omalla autolla ajaminen ei kannata. Jokaiselle asemalle rakennetaan pyöräparkki, samantapainen kuin nyt kariutunut citypyöräverkosto. Palveluna voisi olla myös henkilöautolainaamo kimppa-autoille, jossa lyhyeen tarpeeseen saisi auton mukaan kohtuulliseen hintaan. Pyörän ja auton voisi palauttaa myös palautuspisteeseen toisella asemalla.
Bussilinjoja kilpailutettaessa ensisijainen kriteeri on päästötön kalusto. Ja tietenkin, kaikki toimii fossiilittomalla energialla – päästöttömästi tuotettuna. Kesällä kaikki latautuu aurinkoenergialla.
Raideliikenne voi toimia uuden teknologian avulla ilman kuskia. Tänä päivänä teknologia on jo niin kehittynyt, ettei tämä ole enää utopiaa. Lisäksi meillä on Linnanmaa fiksuja ihmisiä täynnä. Myös paikalliset yritykset pystyvät olemaan mukana omalla panoksellaan kehitystyössä, joka luo uutta työtä niin infran rakentamisen kuin ylläpidon kautta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jätetään mielikuvitukselle tilaa.
Tällaisilla investoinneilla saataisiin paremman ja ympäristöystävällisen liikkumisen lisäksi lisää työtä ja mikä parasta, valtavat alueen kehitysmahdollisuudet tulevaisuuden varalle. Kaupunkisuunnittelu muuttuisi kokonaan pienten uusien liikennekeskusten kautta, joiden välillä on toimiva joukkoliikenne. Liikennekeskukset lisäisivät alueiden vetovoimaa saavutettavuuden parantuessa. Hinta tai autottomuus ei tule liikkumisen esteeksi ja liikkuminen olisi turvallista kaikille.
Tällaista systeemiä ei rakenneta päivässä. Minä kuitenkin uskon vahvasti, että meillä alueella riittää taitoa ja rohkeutta tällaisten hullulta kuulostavien hankkeiden toteuttamiseen, askel kerrallaan – kohti päästötöntä liikkumista. Tämän vision ei ole tarkoitus olla valmiina minulle, vaan tuleville oululaisille ja lähikuntien asukkaille.
Alan jo nyt odottamaan, että pääsen eläkkeellä ollessani nauttimaan tästä kaikesta.