Suomi uudisti translakia tänä vuonna. Tämä oli iso askel eteenpäin ihmisoikeuksien parantamisessa. Vaikka lakiiin jäi vielä aukkoja, on uudistus silti tärkeä ja tervetullut. Toinen lakiuudistus, joka on ollut jo reilut 10 vuotta valmistelussa ja jonka soisi jo saavan päätöksensä, on saamelaiskäräjälaki. Lain vastustajat ovat huolissaan lähinnä omista eduistaan ja unohtavat että kyse on mm. alkuperäiskansan oikeuksista määritellä oma yhteisönsä.
Nämä kaksi tapahtumaketjua on vain pieni osa ihmisoikeuskamppailuita. Yksi suurista epäkohdista on myös migrin esiintullut toiminta turvapaikanhakijoita kohtaan. Suomi kohtelee turvapaikanhakijoita ajoittain epäinhimillisesti rikkoen perheitä ja jättäen jopa lapsia kasvamaan ilman toista vanhempaansa. Kaikki sai alkunsa Sipilän hallituksen aikana, kun maahanmuuttopolitiikka kiristettiin äärimmilleen.
Myöskään asevienti ei Suomessa ei kestä päivänvaloa. Suomi myy edelleen aseita hyökkäyssotaa käyviin maihin. Aseita myydään muun bisneksen ohella myös muihin maihin, jotka polkevat törkeästi ihmisoikeuksia. Venäjän kauppa on suureksi osaksi loppunut, mutta on muita maita, joiden kanssa myös yleistä kaupankäyntiä tulisi tarkastella erittäin kriittisesti.
Yksi ehkä ihmisoikeuksista piittaamattomuuden suurimmista näytöksistä saimme todistaa jalkapallon MM-kisojen aikana viime vuonna. Kisat järjestettiin Qatarissa, jossa jopa 6000 ihmistä menetti henkensä epäinhimillisissä työolosuhteissa. Mielestäni urheilua ei voida olla sekoittamatta politiikkaan tältä osin, sillä ihmisoikeudet ovat universaaleja ja kuuluvat kaikille – ja suuren yleisön saavan lajin tulisi näyttää esimerkkiä niiden puolustamisessa. Urheilu ei voi olla oma saareke, jossa ihmisoikeudet voidaan jättää huomioimatta.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille! Niistä ei pidä vaieta eikä niistä pidä voida neuvotella – ihmisoikeudet eivät ole kauppatavaraa. Jos oikeuksia aletaan rajaamaan, on askel aina lähempänä, että ne lähtevät myös sinulta.